-
Ultramatkan ensiaskeleet
Liityin kirjoittajapiiriin. Ajattelin, että nyt kun en enää kuluta aikaani missään somekanavalla, voin tyydyttää kirjoittamisen nälkääni kirjoittamalla jotakin ihan muuta kuin mukakantaaottavia somepäivityksiä ja yhdentekeviä vastauksia muiden kommentteihin. Sanomisen pakko ei ole kadonnut mihinkään, päin vastoin. Jos en kirjoita, kaikki sanat patoutuva sisälle ja pakahdun. Nyt minulla olisi sekä vapaa-aikaa että foorumi, jossa voisin harjoitella kirjoittamista. Aloitinkin jo yhden kurssin ja jämähdin siinä kohtaan, jossa pitäisi alkaa hioa omaa tekstiään. Ei minulla ole pershermoja sellaiseen. Tai sitten se teksti ei ole sen arvoista, että käyttäisin siihen arvokasta aikaani yhtään sen enempää ainakaan tässä vaiheessa. Pitää siis päästä irti tunnollisen ihmisen toimintatavoista ja siirtyä tekemään jotain sellaista, joka sujuu. Tai sitten…
-
Millä ajalla minä muka kirjoitan!
Elämässä täytyy tehdä valintoja. Toisaalla hahmottelin juuri rungon arjelleni: työ, muut tärkeät ja pakolliset menot, oma hyvinvointi, palautuminen ja liikkuminen. Kun tuon kaiken asettelee vuorokauteen, missä ihmeen välissä jää aika sille, että istuisin alas ja antautuisin kirjoittamaan. Toisaalta, onhan tuossa lokeroita, en ole vain päättänyt mihin niistä sen asetan. Onko kirjoittaminen minulle työtä, jolloin se on prioriteettilistallani kaikkein korkeimmalla? Vai sijoitanko kirjoittamisen lokeroon muut tärkeät menot vai onko se osa palautumistani? Milloin sinä kirjoitat? Miten sinä olet raivannut tilaa kirjoittamisellesi? Mihin osa-alueeseen se kuuluu sinun elämässäsi? Täällä voimme jatkaa keskustelua.
-
Viisaan ihmisen puhetta on ilo kuunnella
Vanhan kirjallisuuden päivät ovat yksi kesän kohokohdista. Minulla on tapana tehdä täsmäiskuja sekä kirjapöydille että kirjallisuuskeskusteluihin. Tänä kesänä kävin kuuntelemassa Silvia Hosseinia, Syksy Räsästä, Kaari Utriota ja Marisha Rasi-Koskista. Kaikkia näitä keskusteluja yhdisti se, että suorastaan mykistyin kirjailijoiden lukeneisuuden ja viisauden edessä. On hienoa kuunnella ihmistä, joka on perehtynyt sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Tällaisen kirjailijan teoksiakin on mielenkiintoista ja tyydyttävää lukea. Joka kerta kun luen tai kuuntelen uutta autofiktiivistä kirjallisuutta, minua alkaa tympäistä. En haluaisi sanoa, että autofiktiivinen kirjallisuus on huonompaa kirjallisuutta kuin täysin sepitteellinen kirjallisuus, mutta äärimmäisen harvoin autofiktiivinen kirjallisuus tuo esiin kirjoittajansa lukeneisuuden tai sivistyksen. Minä luenkin autofiktiivistä kirjallisuutta tyydyttääkseni viihteen ja osittain tirkistelynkin tarpeita, mutta jos kaipaan…
-
Uskalla kysyä tietä
Tien päällä tulee tilanteita, jolloin on viisaampaa kysyä neuvoa kuin lähteä umpimähkään hortoilemaan. Joskus on ihan hyväkin olla ainakin hetken eksyksissä, mutta jos haluaa matkan etenevän edes hieman joutuisammin ja sujuvammin, on syytä rohkeasti kysyä tietä joltakulta sellaiselta, joka tuntee nuo maastot ja risteykset. Lähetin eilen sähköpostia eräälle kirjailijalle ja kysyin häneltä, millaista palautetta hän on saanut kirjoittamastaan romaanista, joka sijoittui tiettyyn paikkakuntaan ja siinä oli hyödynnetty todellisia historiallisia henkilöitä. Olin ilahtanut, että kirjailija ehti vastata kysymyksiini. Hän kertoi teoksen saaneen hyvää palautetta. Sitten hän mainitsi todella hyvän vinkin, vaikka ei sitä ehkä sellaiseksi itse tarkoittanutkaan. Hän nimittäin mainitsi, että oli pyrkinyt luomaan tuossa teoksessaan samantyyppisen maailman kuin eräs kuuluisia…
-
On The Road
Tänään aloitan matkan, jota olen harkinnut jo pitkään. Olen perustanut tämän sivuston matkapäiväkirjaksi tälle reissulle. Tavoilleni uskollisena aion nauttia tien päällä olemisesta, minulla ei ole mitään aikataulua, perillä ei ole kukaan odottamassa. Voin tehdä tätä matkaa niin kauan kuin haluan. Aion nauttia ohikiitävistä maisemista, pysähtyä matkan varrelta löytyneeseen mielenkiintoiseen paikkaan, tutustua uusiin ihmisiin ja elämäntapoihin. Jos haluat seurata yksinäisen naisen roadtrippiä, käy lukemassa kuulumiseni täältä.