{"id":1,"date":"2020-08-05T06:03:49","date_gmt":"2020-08-05T06:03:49","guid":{"rendered":"http:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/?p=1"},"modified":"2021-07-30T03:08:25","modified_gmt":"2021-07-30T03:08:25","slug":"ilmoitustaulu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/kirjoittamispaivakirja\/ilmoitustaulu\/","title":{"rendered":"Kenen \u00e4\u00e4nell\u00e4 kirjoitat?"},"content":{"rendered":"\n

Kuka on sinun lempikirjoittajasi? Kenen kirjoittajan \u00e4\u00e4ni miellytt\u00e4\u00e4 sinua? Kuka osaa laittaa sanoja juuri sill\u00e4 tavalla per\u00e4kk\u00e4in, ett\u00e4 ne suorastaan imeytyv\u00e4t tajuntaasi?<\/p>\n\n\n\n

Minun tavoittenani on luoda hyv\u00e4rytmist\u00e4, keve\u00e4\u00e4 ja irtonaista teksti\u00e4. En halua miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 aliarvioida lukijoitani, vaan haastaa heid\u00e4t kielelliseen seikkailuun. Haluaisin koukuttaa lukijani, imaista h\u00e4net mukaan. En halua nolata lukijaani, kamalinta olisi, jos h\u00e4n joutuisi tuntemaan my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4. Siksi esim. seksikohtausten kirjoittaminen on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeaa, tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tunteista kirjoittaminen. Pit\u00e4\u00e4 lukea paljon ja ottaa opikseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Nuorempana minun t\u00e4rkein esikuvani oli Milan Kundera. En oikeastaan edes tied\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n vieh\u00e4tti. Kun luin Kunderaa my\u00f6hemmin, minua alkoi jopa \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tapansa seurata ja kommentoida asioita et\u00e4\u00e4lt\u00e4. Kaikkitiet\u00e4v\u00e4 kertoja on kuin jumala, h\u00e4nelt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n piiloon. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kerrontatavoilla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys kirjan luettavuuden kannalta. Lukiessani West\u00f6n \u00c4l\u00e4 k\u00e4y y\u00f6h\u00f6n yksin \u2013kirjaa ja minua aluksi \u00e4rsytti kertojan n\u00e4k\u00f6kulma. Taas joku ulkopuolinen tarkkailija, jolla on oikeus esitt\u00e4\u00e4 omia tulkintojaan ja johdatella tarinaa. Onneksi h\u00e4n \u201dantoi\u201d tarinan alkaa kertoa itse. West\u00f6n tyyliss\u00e4 kiehtoo erityisesti jonkinlainen verkkainen utuisuus, joka v\u00e4rj\u00e4\u00e4 maisemat. Myyttinen Helsinki kaupunginosineen ja katuineen her\u00e4\u00e4 henkiin. On pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4lle n\u00e4kem\u00e4\u00e4n nuo kadut ja kulmat. Tunnelman luomisessa West\u00f6 on mestari!<\/p>\n\n\n\n

Viime vuosina minua on alkanut tymp\u00e4ist\u00e4 kirjallisuuden keskiluokkaisuus. Siksi on pirist\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia kertoja, joiden tarinoissa ei seikkailekaan kulttuuri-ihmiset, opettajat tai juristit. Susanna Alakosken kirjassa Sikalat (2006) kerronta on ihanan kepe\u00e4\u00e4, vaikka aihe on ankeakin. V\u00e4h\u00e4n samanlaista kepeytt\u00e4 ja iloa l\u00f6ysin Arto Salmisen Varastosta (1998). Minusta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoissa kuvataan tavallisia ihmisi\u00e4. Ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 kertova kirjallisuus ei tarvitse silti olla ahdistavaa sosiaalipornoa ja raatorealismia. My\u00f6s alkoholistiperheen arjesta l\u00f6ytyy l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4. Viimeisin t\u00e4llainen inhimillinen lukukokemus oli \u00c5sa Linderborgin Minua ei omista kukaan (2008). <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuka on sinun lempikirjoittajasi? Kenen kirjoittajan \u00e4\u00e4ni miellytt\u00e4\u00e4 sinua? Kuka osaa laittaa sanoja juuri sill\u00e4 tavalla per\u00e4kk\u00e4in, ett\u00e4 ne suorastaan imeytyv\u00e4t tajuntaasi? Minun tavoittenani on luoda hyv\u00e4rytmist\u00e4, keve\u00e4\u00e4 ja irtonaista teksti\u00e4. En halua miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 aliarvioida lukijoitani, vaan haastaa heid\u00e4t kielelliseen seikkailuun. Haluaisin koukuttaa lukijani, imaista h\u00e4net mukaan. En halua nolata lukijaani, kamalinta olisi, jos h\u00e4n joutuisi tuntemaan my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4. Siksi esim. seksikohtausten kirjoittaminen on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeaa, tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tunteista kirjoittaminen. Pit\u00e4\u00e4 lukea paljon ja ottaa opikseen. Nuorempana minun t\u00e4rkein esikuvani oli Milan Kundera. En oikeastaan edes tied\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n vieh\u00e4tti. Kun luin Kunderaa my\u00f6hemmin, minua alkoi jopa \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tapansa seurata ja kommentoida asioita et\u00e4\u00e4lt\u00e4. Kaikkitiet\u00e4v\u00e4 kertoja on kuin jumala, h\u00e4nelt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n piiloon. Kerrontatavoilla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys kirjan luettavuuden kannalta. Lukiessani West\u00f6n \u00c4l\u00e4 k\u00e4y y\u00f6h\u00f6n yksin \u2013kirjaa ja minua aluksi \u00e4rsytti kertojan n\u00e4k\u00f6kulma. Taas joku ulkopuolinen tarkkailija, jolla on oikeus esitt\u00e4\u00e4 omia tulkintojaan ja johdatella tarinaa. Onneksi h\u00e4n \u201dantoi\u201d tarinan alkaa kertoa itse. West\u00f6n tyyliss\u00e4 kiehtoo erityisesti jonkinlainen verkkainen utuisuus, joka v\u00e4rj\u00e4\u00e4 maisemat. Myyttinen Helsinki kaupunginosineen ja katuineen her\u00e4\u00e4 henkiin. On pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4lle n\u00e4kem\u00e4\u00e4n nuo kadut ja kulmat. Tunnelman luomisessa West\u00f6 on mestari! Viime vuosina minua on alkanut tymp\u00e4ist\u00e4 kirjallisuuden keskiluokkaisuus. Siksi on pirist\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia kertoja, joiden tarinoissa ei seikkailekaan kulttuuri-ihmiset, opettajat tai juristit. Susanna Alakosken kirjassa Sikalat (2006) kerronta on ihanan kepe\u00e4\u00e4, vaikka aihe on ankeakin. V\u00e4h\u00e4n samanlaista kepeytt\u00e4 ja iloa l\u00f6ysin Arto Salmisen Varastosta (1998). Minusta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoissa kuvataan tavallisia ihmisi\u00e4. Ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 kertova kirjallisuus ei tarvitse silti olla ahdistavaa sosiaalipornoa ja raatorealismia. My\u00f6s alkoholistiperheen arjesta l\u00f6ytyy l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4. Viimeisin t\u00e4llainen inhimillinen lukukokemus oli \u00c5sa Linderborgin Minua ei omista kukaan (2008).<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":98,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[9,8],"class_list":["post-1","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoittamispaivakirja","tag-esikuvat","tag-oma-aani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":118,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1\/revisions\/118"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/98"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}