{"id":419,"date":"2022-03-12T06:19:32","date_gmt":"2022-03-12T06:19:32","guid":{"rendered":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/?p=419"},"modified":"2022-03-13T05:48:42","modified_gmt":"2022-03-13T05:48:42","slug":"ihanan-kamala-paavolainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/kirjoittamispaivakirja\/ihanan-kamala-paavolainen\/","title":{"rendered":"Ihanan kamala Paavolainen"},"content":{"rendered":"\t\t<div data-elementor-type=\"wp-post\" data-elementor-id=\"419\" class=\"elementor elementor-419\">\n\t\t\t\t\t\t<section class=\"elementor-section elementor-top-section elementor-element elementor-element-2d102b75 elementor-section-boxed elementor-section-height-default elementor-section-height-default wpr-particle-no wpr-jarallax-no wpr-parallax-no wpr-sticky-section-no\" data-id=\"2d102b75\" data-element_type=\"section\">\n\t\t\t\t\t\t<div class=\"elementor-container elementor-column-gap-default\">\n\t\t\t\t\t<div class=\"elementor-column elementor-col-100 elementor-top-column elementor-element elementor-element-3b1b99d5\" data-id=\"3b1b99d5\" data-element_type=\"column\">\n\t\t\t<div class=\"elementor-widget-wrap elementor-element-populated\">\n\t\t\t\t\t\t<div class=\"elementor-element elementor-element-7cdc3237 elementor-widget elementor-widget-text-editor\" data-id=\"7cdc3237\" data-element_type=\"widget\" data-widget_type=\"text-editor.default\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-widget-container\">\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<p><\/p>\n<p>Olen lukenut Panu Rajalan teosta Tulisoihtu pime\u00e4\u00e4n, Olavi Paavolaisen el\u00e4m\u00e4 (WSOY 2014). Se on juuri niin herkullinen kuin ajattelinkin sen olevan. Rajala kuvaa Paavolaista kaunistelematta mutta kuitenkin kunnioittavasti. H\u00e4n ei m\u00e4ss\u00e4ile Paavolaisen naisseikkailuilla eik\u00e4 naureskele tai hym\u00e4htele h\u00e4nen naisilleen. Rajala tiet\u00e4nee, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 voimakkailla ja fiksuilla naisilla on ollut omat motiivinsa aloittaa suhde tunnetun kulttuuripersoonan kanssa.<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>Minua kiehtoo erityisesti Paavolaisen tapa sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen. H\u00e4n on kameleontti, joka vaihtaa v\u00e4ri\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 mukaan. H\u00e4n on hurmaava, mutta samalla my\u00f6s \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6. H\u00e4n provosoi avoimesti kirjoituksillaan eik\u00e4 arkaile suututtaa omia yst\u00e4vi\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>Viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on my\u00f6s lukea, kuinka h\u00e4nen kritiikkiins\u00e4 vastataan. Kritiikin kohteena olleen Mika Waltarin mielest\u00e4 Paavolainen oli kirjoittanut kev\u00e4\u00e4n hauskimman kirjan, jonka &#8221;riemullisia henkil\u00f6kohtaisia sikamaisuuksia&#8221; lukiessaan h\u00e4n oli nauranut itsens\u00e4 uuvuksiin (Rajala 2014: 149). Rajua kritiikki\u00e4 sai my\u00f6s Paavolaisen joulukuussa 1946 julkaistu Synkk\u00e4 yksinpuhelu, joka oli tavallaan Paavolaisen sodan aikana julkaistu p\u00e4iv\u00e4kirja. Teoksen autenttisuutta ep\u00e4iltiin vahvasti ja syyst\u00e4kin. Osa teksteist\u00e4 oli kirjoitettu j\u00e4lkik\u00e4teen eik\u00e4 Paavolaisen sodan aikana tunteneet henkil\u00f6t tunnistaneet niist\u00e4 sit\u00e4 upseeria, jonka kanssa he olivat ty\u00f6skennelleet.<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n teoksen kritiikist\u00e4 tulee mieleen nykyinen somemaailma. Paavolaisen kirjassa oli paljon kuvia, joissa kirjailija poseerasi Karjalan maisemissa. Rajalan teoksen takakannen sis\u00e4puolella on kuva, jossa Paavolainen seisoo rantavedess\u00e4 olevan uppotukin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 selin kameraan ja tuijottaa sotilaspuvussaan veteen. H\u00e4nen ylleen kaareutuu pihlajapuun oksa, jossa oranssit marjat. Kuvatekstiss\u00e4 mainitaan, ett\u00e4 &#8221;Kim Borgin ottaessa kuvaa pihlajanoksaa piteli avustava sotamies&#8221;. T\u00e4ss\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n uutta eik\u00e4 p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ainahan tarinoita ja kuvia on osattu muokata ja rajata sopivan vaikutelman aikaansaamiseksi.<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>T\u00e4h\u00e4n asiaan aikalaisetkin kiinnittiv\u00e4t teoksessa huomiota ja esimerkiksi pakinoitsija Arijoutsi kirjoitti 14.1. 1947 hersyv\u00e4n parodiatekstin Paavolaisen teoksen pohjalta:<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><em>24.6. Juhannus. Sain juuri tiedon, ett\u00e4 on syntynyt sota. Pakenin maisemaan. Tulin kotiin vasta illalla. Joka tapauksessa tied\u00e4n nyt, mist\u00e4 kirjoitan&#8230; <\/em><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><em>13.7<\/em>. <em>Sain valmiiksi toisen tk-juttuni t\u00e4m\u00e4n sodan aikana ja kutsuin kaikki P\u00e4\u00e4majassa olevat tuttavat kuuntelemaan sen ensiesityst\u00e4. Puolet heist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t tulematta, koska samaan aikaan meni elokuvissa &#8221;Wienil\u00e4ist\u00e4 verta&#8221;. J\u00e4lleen huomasin, miten l\u00e4peens\u00e4 natsilaista on armeijamme ylin johto.<\/em><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>23.9. <em>Sotap\u00e4iv\u00e4kirjani viimeiset oikovedokset ovat edess\u00e4ni, 980 sivua, kuten olin suunnitellutkin. Makaan pitk\u00e4\u00e4n ruohikossa ja seurustelen er\u00e4\u00e4n t\u00e4k\u00e4l\u00e4isen mets\u00e4t\u00e4hden kanssa&#8230; Milloin, ah milloin min\u00e4 saan kertoa totuuden t\u00e4st\u00e4 sotap\u00e4iv\u00e4kirjastani?<\/em><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>(Rajala 2014: 526-527.)<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p><\/p>\n<p>Paavolainen olisi rakastanut sosiaalista mediaa, jos h\u00e4n el\u00e4isi t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Ja tavallaan h\u00e4n eli jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa jo sata vuotta sitten. Maailma tarvitsee t\u00e4llaisia paavolaisia! Siksi Olavi Paavolainen on aina ajankohtainen ja tutustumisen arvoinen henkil\u00f6.<\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p>Artikkelikuva: <a href=\"https:\/\/www.finna.fi\/Record\/sa-kuva.sa-kuva-166001\">Kim Borg CC BY 4.0<\/a>\u00a0<\/p>\n<p><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olen lukenut Panu Rajalan teosta Tulisoihtu pime\u00e4\u00e4n, Olavi Paavolaisen el\u00e4m\u00e4 (WSOY 2014). Se on juuri niin herkullinen kuin ajattelinkin sen olevan. Rajala kuvaa Paavolaista kaunistelematta mutta kuitenkin kunnioittavasti. H\u00e4n ei m\u00e4ss\u00e4ile Paavolaisen naisseikkailuilla eik\u00e4 naureskele tai hym\u00e4htele h\u00e4nen naisilleen. Rajala tiet\u00e4nee, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 voimakkailla ja fiksuilla naisilla on ollut omat motiivinsa aloittaa suhde tunnetun kulttuuripersoonan kanssa. \u00a0 Minua kiehtoo erityisesti Paavolaisen tapa sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen. H\u00e4n on kameleontti, joka vaihtaa v\u00e4ri\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 mukaan. H\u00e4n on hurmaava, mutta samalla my\u00f6s \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6. H\u00e4n provosoi avoimesti kirjoituksillaan eik\u00e4 arkaile suututtaa omia yst\u00e4vi\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. \u00a0 Viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on my\u00f6s lukea, kuinka h\u00e4nen kritiikkiins\u00e4 vastataan. Kritiikin kohteena olleen Mika Waltarin mielest\u00e4 Paavolainen oli kirjoittanut kev\u00e4\u00e4n hauskimman kirjan, jonka &#8221;riemullisia henkil\u00f6kohtaisia sikamaisuuksia&#8221; lukiessaan h\u00e4n oli nauranut itsens\u00e4 uuvuksiin (Rajala 2014: 149). Rajua kritiikki\u00e4 sai my\u00f6s Paavolaisen joulukuussa 1946 julkaistu Synkk\u00e4 yksinpuhelu, joka oli tavallaan Paavolaisen sodan aikana julkaistu p\u00e4iv\u00e4kirja. Teoksen autenttisuutta ep\u00e4iltiin vahvasti ja syyst\u00e4kin. Osa teksteist\u00e4 oli kirjoitettu j\u00e4lkik\u00e4teen eik\u00e4 Paavolaisen sodan aikana tunteneet henkil\u00f6t tunnistaneet niist\u00e4 sit\u00e4 upseeria, jonka kanssa he olivat ty\u00f6skennelleet. \u00a0 T\u00e4m\u00e4n teoksen kritiikist\u00e4 tulee mieleen nykyinen somemaailma. Paavolaisen kirjassa oli paljon kuvia, joissa kirjailija poseerasi Karjalan maisemissa. Rajalan teoksen takakannen sis\u00e4puolella on kuva, jossa Paavolainen seisoo rantavedess\u00e4 olevan uppotukin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 selin kameraan ja tuijottaa sotilaspuvussaan veteen. H\u00e4nen ylleen kaareutuu pihlajapuun oksa, jossa oranssit marjat. Kuvatekstiss\u00e4 mainitaan, ett\u00e4 &#8221;Kim Borgin ottaessa kuvaa pihlajanoksaa piteli avustava sotamies&#8221;. T\u00e4ss\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n uutta eik\u00e4 p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ainahan tarinoita ja kuvia on osattu muokata ja rajata sopivan vaikutelman aikaansaamiseksi. \u00a0 T\u00e4h\u00e4n asiaan aikalaisetkin kiinnittiv\u00e4t teoksessa huomiota ja esimerkiksi pakinoitsija Arijoutsi kirjoitti 14.1. 1947 hersyv\u00e4n parodiatekstin Paavolaisen teoksen pohjalta: \u00a0 24.6. Juhannus. Sain juuri tiedon, ett\u00e4 on syntynyt sota. Pakenin maisemaan. Tulin kotiin vasta illalla. Joka tapauksessa tied\u00e4n nyt, mist\u00e4 kirjoitan&#8230; 13.7. Sain valmiiksi toisen tk-juttuni t\u00e4m\u00e4n sodan aikana ja kutsuin kaikki P\u00e4\u00e4majassa olevat tuttavat kuuntelemaan sen ensiesityst\u00e4. Puolet heist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t tulematta, koska samaan aikaan meni elokuvissa &#8221;Wienil\u00e4ist\u00e4 verta&#8221;. J\u00e4lleen huomasin, miten l\u00e4peens\u00e4 natsilaista on armeijamme ylin johto. 23.9. Sotap\u00e4iv\u00e4kirjani viimeiset oikovedokset ovat edess\u00e4ni, 980 sivua, kuten olin suunnitellutkin. Makaan pitk\u00e4\u00e4n ruohikossa ja seurustelen er\u00e4\u00e4n t\u00e4k\u00e4l\u00e4isen mets\u00e4t\u00e4hden kanssa&#8230; Milloin, ah milloin min\u00e4 saan kertoa totuuden t\u00e4st\u00e4 sotap\u00e4iv\u00e4kirjastani? (Rajala 2014: 526-527.) \u00a0 Paavolainen olisi rakastanut sosiaalista mediaa, jos h\u00e4n el\u00e4isi t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Ja tavallaan h\u00e4n eli jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa jo sata vuotta sitten. Maailma tarvitsee t\u00e4llaisia paavolaisia! Siksi Olavi Paavolainen on aina ajankohtainen ja tutustumisen arvoinen henkil\u00f6. \u00a0 Artikkelikuva: Kim Borg CC BY 4.0\u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":420,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-419","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoittamispaivakirja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=419"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":447,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions\/447"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/420"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=419"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=419"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/omassahuoneessa.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=419"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}