Minun on vaikea löytää todella hyviä lukuromaaneja. Tarkoitan lukuromaanilla sellaista teosta, joka imaisee lukijansa omaan maailmaansa ja josta on haikea erota kirjan päättyessä. Pidän teoksista, joita lukiessa opin uusia asioita tai voin samaistua sellaisiin ihmisiin, joihin en ole koskaan omassa elämässäni kohdannut.
Minua kiehtoo myös se, että kirjailija tuo teoksessaan esiin minulle uusia asioita, joihin hän itse on huolellisesti perehtynyt. Joskus harvoin autofiktiivinen teos onnistuu tässä myös. Silloin siinä täytyy olla muutakin sisältöä kuin päähenkilön henkilökohtaiset kriisit tai hankalat perhesuhteet.
Kirjat, jotka tekivät minuun viimeksi suurimman vaikutuksen olivat Tommy Orangen Ei enää mitään, Joonatan Tolan Punainen planeetta ja Sally Salmisen Katrina. Näistä Tolan teos oli autofiktiivinen, mutta luin sitä kuin mitä tahansa sepitteellistä romaania.