-
Epämukavuusalueilla
Nyt elokuun lopussa olen opetellut uusia asioita. Laadin elämäni ensimmäisen hankeselvityksen ja poimin kaksi korillista sieniä, joista olen päättänyt opetella kokkaamaan ruokaa. Sienien poimiminen ja perkaaminen oli minulle uutta, mutta ei se oikeastaan ollut mitenkää epämukavaa. Ei sen hankeraportin kirjoittamisenkaan olisi pitänyt olla minulle ihan vieras juttu, mutta jostakin syystä sen aloittaminen tuntui kovin raskaalta. Eilen leivoin viimevuotisista kantarelleista appiukon synttäreiden kunniaksi piirakan ja tänään sain raportin naputeltua yllättävän nopeasti. Voisin kuvitella jatkossakin sekä sienestäväni ja koordinoivani hankkeita.
Saatat myös pitää
Haluan tehdä jotain luovaa!
-
Milloin sinulla olisi meille aikaa?
Hei! Anteeksi, että häiritsemme tässä vaiheessa vuotta? Tiedän, että sinulla on juuri nyt kaikkea muuta alkamassa, joten emme haluaisi olla mitenkään vaivaksi, mutta olisiko sinulla jossakin vaiheessa edes pieni hetki silloin tällöin kuunnella meitä. Maja ei olisi halunnut, että otan sinuu,n yhteyttä, mutta en voinut olla tekemättä sitä, sillä pelkään, että taas kaikessa arjen pyörityksessä unohdat meille. Muistatko, että sinä lupasit kuunnella meidän tarinamme ja kertoa sen myös muille. Tiedämme, että sinulla on kaikenlaisia muitakin hajanaisia lankoja siinä käsillä, mutta siksi juuri halusin muistuttaa sinua meidän olemassaolosta. Mitäs jos nyt vain keskittyisit meihin? Ja siinäkin asiassa olisi varmasti eduksi, että kuuntelisit ensin meistä toista ja sitten vasta toista. Voisit hyvin…
-
Kriisikirjoittelua
Taidan olla kriisissä. Minulla on maailmankatsomuskriisi! Kuka minä oikeastaan olen ja millaisia asioita minä pidän arvossa? Millaisia arvoja olen omassa elämässäni tähän mennessä toteuttanut? Ovatko ne kestäneet aikaa? Miksi olen aikoinani valinnut juuri nuo arvot? Millaisia arvoja olen onnistunut siirtämään lapsilleni? Jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein, koska he osaavat kyseenalaistaa minun nykyiset arvoni ja ovat ihan järkyttävän fiksuja ja tiedostavia nuoria! Ja se jos mikä on myös tietenkin paikka! Siksi minä olen nyt alkanut kirjoittaa esseitä, jotta voin käydä syvälle luotavaa keskustelua itseni kanssa. Olen pitkään kipuillut kirjoittamisen kanssa. Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa tai sitten kun on ollut aikaa, ei ole ollutkaan mitään järkevää kirjoittamista tai…
-
Millä ajalla minä muka kirjoitan!
Elämässä täytyy tehdä valintoja. Toisaalla hahmottelin juuri rungon arjelleni: työ, muut tärkeät ja pakolliset menot, oma hyvinvointi, palautuminen ja liikkuminen. Kun tuon kaiken asettelee vuorokauteen, missä ihmeen välissä jää aika sille, että istuisin alas ja antautuisin kirjoittamaan. Toisaalta, onhan tuossa lokeroita, en ole vain päättänyt mihin niistä sen asetan. Onko kirjoittaminen minulle työtä, jolloin se on prioriteettilistallani kaikkein korkeimmalla? Vai sijoitanko kirjoittamisen lokeroon muut tärkeät menot vai onko se osa palautumistani? Milloin sinä kirjoitat? Miten sinä olet raivannut tilaa kirjoittamisellesi? Mihin osa-alueeseen se kuuluu sinun elämässäsi? Täällä voimme jatkaa keskustelua.
-
Haluan oppia kirjoittamaan hyviä esseitä!
Tämän ajatuksen sain päähäni tänään. Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä, kuinka ihailen kirjoittajia, jotka osaavat hyödyntää lukeneisuuttaan kirjoituksissaan. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka paljon heidän on täytynyt lukea voidakseen kirjoittaa sellaisia tekstejä. Kunnes hoksasin, että minäkin luen paljon ja ehkä minäkin voisin oikeasti yrittää hyödyntää omaa lukeneisuuttani omissa teksteissäni. En ole välttämättä lukenut samoja teoksia kuin nuo ihailemani henkilöt, mutta olen lukenut juuri sellaisia teoksia, joiden aiheet minua kiehtovat ja joista minulla saattaisi olla omia ajatuksia ja havaintoja. Olen lukenut esseitä viime aikoina ja nyt ehkä voisin perehtyä hieman syvällisemmin esseen kirjoittamisen saloihin. Ensi hätään löysin kirjahyllystäni Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjan vuodelta 2013 Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi. Lukaisen sen nyt aluksi.…
