kirjoittamispäiväkirja

  • kirjoittamispäiväkirja

    Ihanan kamala Paavolainen

    Olen lukenut Panu Rajalan teosta Tulisoihtu pimeään, Olavi Paavolaisen elämä (WSOY 2014). Se on juuri niin herkullinen kuin ajattelinkin sen olevan. Rajala kuvaa Paavolaista kaunistelematta mutta kuitenkin kunnioittavasti. Hän ei mässäile Paavolaisen naisseikkailuilla eikä naureskele tai hymähtele hänen naisilleen. Rajala tietänee, että näillä voimakkailla ja fiksuilla naisilla on ollut omat motiivinsa aloittaa suhde tunnetun kulttuuripersoonan kanssa.   Minua kiehtoo erityisesti Paavolaisen tapa sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen. Hän on kameleontti, joka vaihtaa väriä ympäristönsä mukaan. Hän on hurmaava, mutta samalla myös äärimmäisen ärsyttävä henkilö. Hän provosoi avoimesti kirjoituksillaan eikä arkaile suututtaa omia ystäviäänkään.   Viihdyttävää on myös lukea, kuinka hänen kritiikkiinsä vastataan. Kritiikin kohteena olleen Mika Waltarin mielestä Paavolainen oli kirjoittanut kevään…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Rakentaisinko runokokoelman?

    Sain vihdoin ja viimein luettua Tommi Parkon Intohimoa ja millimetripaperia -teoksesta runokokoelman kirjoittamista käsittelevän luvun. Se oli erittäin valaisevaa, sillä pakko tunnustaa, että en ole koskaan miettinyt sitä, millaisia asioita kokoelmaan muodostettaessa on otettava huomioon. Minun mielikuvissani ruoilija on vienyt kenkälaatikollisen paperiliuskoja kustantajalle ja kustannustoimittaja on sitten poiminut niistä sopivan määrän runoja kokoelmaan painettavaksi. Nyt minun on alettava lukea runokokoelmia ihan uusin silmin. On alettava tutkia, miten ne on rakennettu, mikä on idea juuri noiden runojen takana. On siis lähdettävä taas ihan uudelle reitille ja sitten kun olen sieltä palannut, on aika kääntää oma kenkälaatikko nurin matolla ja käärittävä hihat.

  • kirjoittamispäiväkirja,  Uncategorized

    Haluan tehdä jotain luovaa!

    Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun ajatukset alkavat irtautua työstä ja tekisi mieli saada jotakin muuta sisältöä elämäänsä. Kun tykkää työstään, työntäyteinen elämä on kiinnostavaa ja tyydyttävää. Mutta tulee aika, että on valmis taas siirtymään eteenpäin. Samat ajatukset minulla on tästä talvestakin. On aivan upeaa, että tänä vuonna on ollut runsasluminen talvi, mutta minun puolestani kevät saa tulla. Viikon päästä on maaliskuun ensimmäinen päivä. Kalenterin mukaan alkaa kevät. Olen valmis uuteen vuodenaikaan. Ehkä siksi minäkin haluaisin kevään aikana turvottaa silmuni ja purskauttaa uusia lehtiä rungostani. Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja. Kuuntelen parhaillaan Minna Maijalan kirjoittamaa Katri Valan elämäkertaa. Sitä ennen kuuntelin työmatkoja kävellessäni Vuokko Nurmesniemen elämäkerran. Eeva Joenpellossa…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Takaisin päätielle

    Joululoma on ollut virkistävä. Sopivassa suhteessa oman perheen ja puolison seurassa sekä ylhäisessä yksinäisyydessä. Tuskin muistan aikaa, jolloin pelkäsin yksin oloa tai sitä lyhyttä jaksoa elämässä, kun minulla ei ollut mitään omaa sijaa isossa asunnossamme. Nyt minulla on kaikki tämä oma tila ja aika. Onneksi osaan nauttia siitä. Kuuntelin viime yönä loppuun Elisabeth Rehnin elämäkerran. Ihailen tuota naista valtavasti. Hän on idolini. Jos minulla vain energiaa ja terveyttä piisaa, aion matkustella ja riekkua ihan yhtä paljon kuin hän. Minulla ei tarvitse olla yhtä vaativia ja hienoja tehtäviä maailmalla eikä minun edes tarvitse lennellä mantereelta toiselle. Riittää, että pääsen liikkeelle juuri silloin kun itse sitä haluan. Olen saanut tällä lomalla taas…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Ajattomuudesta

    Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun minulla on ollut viimeksi aikaa kirjoittaa tänne yhtään mitään. Elokuussa töiden alettua on vielä muka runsaasti aikaa, mutta sitten kun alkaa syyskuu, aika katoaa jonnekin. Oikeasti minulla on ollut aikaa paneutua töihin ja olen ehtinyt sekä lukea että neuloa sukkia. Työpäivät ovat alkaneet loka- ja marraskuussa venyä. Kävelen työmatkat, joten illalla ehdin hyvällä omalla tunnolla vain tehdä ruokaa ja makoilla sohvalla. Olen pitkästä aikaa lukenut / kuunnellut hyviä kirjoja! Uskoni kaunokirjallisuuteen on alkanut palata. Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa elokuvissa. Hytti numero 6 oli juuri niin hieno leffa kuin sitä oli mainostettu. Aloin lukea Rosa Liksomin romaania sen jälkeen, eikä tuolla elokuvalla oikeastaan ole juuri…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Kriisikirjoittelua

    Taidan olla kriisissä. Minulla on maailmankatsomuskriisi! Kuka minä oikeastaan olen ja millaisia asioita minä pidän arvossa? Millaisia arvoja olen omassa elämässäni tähän mennessä toteuttanut? Ovatko ne kestäneet aikaa? Miksi olen aikoinani valinnut juuri nuo arvot? Millaisia arvoja olen onnistunut siirtämään lapsilleni?   Jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein, koska he osaavat kyseenalaistaa minun nykyiset arvoni ja ovat ihan järkyttävän fiksuja ja tiedostavia nuoria! Ja se jos mikä on myös tietenkin paikka!   Siksi minä olen nyt alkanut kirjoittaa esseitä, jotta voin käydä syvälle luotavaa keskustelua itseni kanssa. Olen pitkään kipuillut kirjoittamisen kanssa. Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa tai sitten kun on ollut aikaa, ei ole ollutkaan mitään järkevää kirjoittamista tai…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Millä ajalla minä muka kirjoitan!

    Elämässä täytyy tehdä valintoja. Toisaalla hahmottelin juuri rungon arjelleni: työ, muut tärkeät ja pakolliset menot, oma hyvinvointi, palautuminen ja liikkuminen. Kun tuon kaiken asettelee vuorokauteen, missä ihmeen välissä jää aika sille, että istuisin alas ja antautuisin kirjoittamaan. Toisaalta, onhan tuossa lokeroita, en ole vain päättänyt mihin niistä sen asetan. Onko kirjoittaminen minulle työtä, jolloin se on prioriteettilistallani kaikkein korkeimmalla? Vai sijoitanko kirjoittamisen lokeroon muut tärkeät menot vai onko se osa palautumistani? Milloin sinä kirjoitat? Miten sinä olet raivannut tilaa kirjoittamisellesi? Mihin osa-alueeseen se kuuluu sinun elämässäsi? Täällä voimme jatkaa keskustelua.

  • kirjoittamispäiväkirja

    Haluan oppia kirjoittamaan hyviä esseitä!

    Tämän ajatuksen sain päähäni tänään. Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä, kuinka ihailen kirjoittajia, jotka osaavat hyödyntää lukeneisuuttaan kirjoituksissaan. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka paljon heidän on täytynyt lukea voidakseen kirjoittaa sellaisia tekstejä. Kunnes hoksasin, että minäkin luen paljon ja ehkä minäkin voisin oikeasti yrittää hyödyntää omaa lukeneisuuttani omissa teksteissäni. En ole välttämättä lukenut samoja teoksia kuin nuo ihailemani henkilöt, mutta olen lukenut juuri sellaisia teoksia, joiden aiheet minua kiehtovat ja joista minulla saattaisi olla omia ajatuksia ja havaintoja. Olen lukenut esseitä viime aikoina ja nyt ehkä voisin perehtyä hieman syvällisemmin esseen kirjoittamisen saloihin. Ensi hätään löysin kirjahyllystäni Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjan vuodelta 2013 Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi. Lukaisen sen nyt aluksi.…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Viisaan ihmisen puhetta on ilo kuunnella

    Vanhan kirjallisuuden päivät ovat yksi kesän kohokohdista. Minulla on tapana tehdä täsmäiskuja sekä kirjapöydille että kirjallisuuskeskusteluihin. Tänä kesänä kävin kuuntelemassa Silvia Hosseinia, Syksy Räsästä, Kaari Utriota ja Marisha Rasi-Koskista. Kaikkia näitä keskusteluja yhdisti se, että suorastaan mykistyin kirjailijoiden lukeneisuuden ja viisauden edessä. On hienoa kuunnella ihmistä, joka on perehtynyt sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Tällaisen kirjailijan teoksiakin on mielenkiintoista ja tyydyttävää lukea. Joka kerta kun luen tai kuuntelen uutta autofiktiivistä kirjallisuutta, minua alkaa tympäistä. En haluaisi sanoa, että autofiktiivinen kirjallisuus on huonompaa kirjallisuutta kuin täysin sepitteellinen kirjallisuus, mutta äärimmäisen harvoin autofiktiivinen kirjallisuus tuo esiin kirjoittajansa lukeneisuuden tai sivistyksen. Minä luenkin autofiktiivistä kirjallisuutta tyydyttääkseni viihteen ja osittain tirkistelynkin tarpeita, mutta jos kaipaan…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Kesä ja kirjat

    On taas yksi niistä kesistä, jolloin on loputtomasti aikaa lukea. Talvella ja keväällä kuuntelin enemmän äänikirjoja, mutta nyt taas luen ihan oikeita, kansien väliin painettuja kirjoja. Olen koko vuoden kerännyt lukuvinkkejä ja kun aloitan yhden kirjan, bongaan sieltä taas jonkun uuden teoksen tai kirjailijan, jonka teos on luettava. Samaa tapahtuu myös sanoma- tai aikakauslehtiä selaillessa. Olen lukenut kirjoja, jotka ovat saaneet minut tyrmistymään ja kirjoja, jotka ovat saaneet minut innostumaan. Täytyy tehdä muistiinpanoja ja antaa ajatusten muhia ja päästää ne ulos vasta sitten, kun ne alkavat vaivattomasti valua sormista ulos näppäimistölle. Lista lukemistani / kuuntelemistani kirjoista löytyy täältä.