• kirjoittamispäiväkirja

    Ajattomuudesta

    Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun minulla on ollut viimeksi aikaa kirjoittaa tänne yhtään mitään. Elokuussa töiden alettua on vielä muka runsaasti aikaa, mutta sitten kun alkaa syyskuu, aika katoaa jonnekin. Oikeasti minulla on ollut aikaa paneutua töihin ja olen ehtinyt sekä lukea että neuloa sukkia. Työpäivät ovat alkaneet loka- ja marraskuussa venyä. Kävelen työmatkat, joten illalla ehdin hyvällä omalla tunnolla vain tehdä ruokaa ja makoilla sohvalla. Olen pitkästä aikaa lukenut / kuunnellut hyviä kirjoja! Uskoni kaunokirjallisuuteen on alkanut palata. Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa elokuvissa. Hytti numero 6 oli juuri niin hieno leffa kuin sitä oli mainostettu. Aloin lukea Rosa Liksomin romaania sen jälkeen, eikä tuolla elokuvalla oikeastaan ole juuri…

  • Uncategorized

    Epämukavuusalueilla

    Nyt elokuun lopussa olen opetellut uusia asioita. Laadin elämäni ensimmäisen hankeselvityksen ja poimin kaksi korillista sieniä, joista olen päättänyt opetella kokkaamaan ruokaa. Sienien poimiminen ja perkaaminen oli minulle uutta, mutta ei se oikeastaan ollut mitenkää epämukavaa. Ei sen hankeraportin kirjoittamisenkaan olisi pitänyt olla minulle ihan vieras juttu, mutta jostakin syystä sen aloittaminen tuntui kovin raskaalta. Eilen leivoin viimevuotisista kantarelleista appiukon synttäreiden kunniaksi piirakan ja tänään sain raportin naputeltua yllättävän nopeasti. Voisin kuvitella jatkossakin sekä sienestäväni ja koordinoivani hankkeita.

  • Fiktiota

    Milloin sinulla olisi meille aikaa?

    Hei! Anteeksi, että häiritsemme tässä vaiheessa vuotta? Tiedän, että sinulla on juuri nyt kaikkea muuta alkamassa, joten emme haluaisi olla mitenkään vaivaksi, mutta olisiko sinulla jossakin vaiheessa edes pieni hetki silloin tällöin kuunnella meitä. Maja ei olisi halunnut, että otan sinuu,n yhteyttä, mutta en voinut olla tekemättä sitä, sillä pelkään, että taas kaikessa arjen pyörityksessä unohdat meille. Muistatko, että sinä lupasit kuunnella meidän tarinamme ja kertoa sen myös muille. Tiedämme, että sinulla on kaikenlaisia muitakin hajanaisia lankoja siinä käsillä, mutta siksi juuri halusin muistuttaa sinua meidän olemassaolosta. Mitäs jos nyt vain keskittyisit meihin? Ja siinäkin asiassa olisi varmasti eduksi, että kuuntelisit ensin meistä toista ja sitten vasta toista. Voisit hyvin…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Kriisikirjoittelua

    Taidan olla kriisissä. Minulla on maailmankatsomuskriisi! Kuka minä oikeastaan olen ja millaisia asioita minä pidän arvossa? Millaisia arvoja olen omassa elämässäni tähän mennessä toteuttanut? Ovatko ne kestäneet aikaa? Miksi olen aikoinani valinnut juuri nuo arvot? Millaisia arvoja olen onnistunut siirtämään lapsilleni?   Jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein, koska he osaavat kyseenalaistaa minun nykyiset arvoni ja ovat ihan järkyttävän fiksuja ja tiedostavia nuoria! Ja se jos mikä on myös tietenkin paikka!   Siksi minä olen nyt alkanut kirjoittaa esseitä, jotta voin käydä syvälle luotavaa keskustelua itseni kanssa. Olen pitkään kipuillut kirjoittamisen kanssa. Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa tai sitten kun on ollut aikaa, ei ole ollutkaan mitään järkevää kirjoittamista tai…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Millä ajalla minä muka kirjoitan!

    Elämässä täytyy tehdä valintoja. Toisaalla hahmottelin juuri rungon arjelleni: työ, muut tärkeät ja pakolliset menot, oma hyvinvointi, palautuminen ja liikkuminen. Kun tuon kaiken asettelee vuorokauteen, missä ihmeen välissä jää aika sille, että istuisin alas ja antautuisin kirjoittamaan. Toisaalta, onhan tuossa lokeroita, en ole vain päättänyt mihin niistä sen asetan. Onko kirjoittaminen minulle työtä, jolloin se on prioriteettilistallani kaikkein korkeimmalla? Vai sijoitanko kirjoittamisen lokeroon muut tärkeät menot vai onko se osa palautumistani? Milloin sinä kirjoitat? Miten sinä olet raivannut tilaa kirjoittamisellesi? Mihin osa-alueeseen se kuuluu sinun elämässäsi? Täällä voimme jatkaa keskustelua.

  • kirjoittamispäiväkirja

    Haluan oppia kirjoittamaan hyviä esseitä!

    Tämän ajatuksen sain päähäni tänään. Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä, kuinka ihailen kirjoittajia, jotka osaavat hyödyntää lukeneisuuttaan kirjoituksissaan. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka paljon heidän on täytynyt lukea voidakseen kirjoittaa sellaisia tekstejä. Kunnes hoksasin, että minäkin luen paljon ja ehkä minäkin voisin oikeasti yrittää hyödyntää omaa lukeneisuuttani omissa teksteissäni. En ole välttämättä lukenut samoja teoksia kuin nuo ihailemani henkilöt, mutta olen lukenut juuri sellaisia teoksia, joiden aiheet minua kiehtovat ja joista minulla saattaisi olla omia ajatuksia ja havaintoja. Olen lukenut esseitä viime aikoina ja nyt ehkä voisin perehtyä hieman syvällisemmin esseen kirjoittamisen saloihin. Ensi hätään löysin kirjahyllystäni Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjan vuodelta 2013 Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi. Lukaisen sen nyt aluksi.…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Viisaan ihmisen puhetta on ilo kuunnella

    Vanhan kirjallisuuden päivät ovat yksi kesän kohokohdista. Minulla on tapana tehdä täsmäiskuja sekä kirjapöydille että kirjallisuuskeskusteluihin. Tänä kesänä kävin kuuntelemassa Silvia Hosseinia, Syksy Räsästä, Kaari Utriota ja Marisha Rasi-Koskista. Kaikkia näitä keskusteluja yhdisti se, että suorastaan mykistyin kirjailijoiden lukeneisuuden ja viisauden edessä. On hienoa kuunnella ihmistä, joka on perehtynyt sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Tällaisen kirjailijan teoksiakin on mielenkiintoista ja tyydyttävää lukea. Joka kerta kun luen tai kuuntelen uutta autofiktiivistä kirjallisuutta, minua alkaa tympäistä. En haluaisi sanoa, että autofiktiivinen kirjallisuus on huonompaa kirjallisuutta kuin täysin sepitteellinen kirjallisuus, mutta äärimmäisen harvoin autofiktiivinen kirjallisuus tuo esiin kirjoittajansa lukeneisuuden tai sivistyksen. Minä luenkin autofiktiivistä kirjallisuutta tyydyttääkseni viihteen ja osittain tirkistelynkin tarpeita, mutta jos kaipaan…

  • kirjoittamispäiväkirja

    Kesä ja kirjat

    On taas yksi niistä kesistä, jolloin on loputtomasti aikaa lukea. Talvella ja keväällä kuuntelin enemmän äänikirjoja, mutta nyt taas luen ihan oikeita, kansien väliin painettuja kirjoja. Olen koko vuoden kerännyt lukuvinkkejä ja kun aloitan yhden kirjan, bongaan sieltä taas jonkun uuden teoksen tai kirjailijan, jonka teos on luettava. Samaa tapahtuu myös sanoma- tai aikakauslehtiä selaillessa. Olen lukenut kirjoja, jotka ovat saaneet minut tyrmistymään ja kirjoja, jotka ovat saaneet minut innostumaan. Täytyy tehdä muistiinpanoja ja antaa ajatusten muhia ja päästää ne ulos vasta sitten, kun ne alkavat vaivattomasti valua sormista ulos näppäimistölle. Lista lukemistani / kuuntelemistani kirjoista löytyy täältä.

  • kirjoittamispäiväkirja

    Yksityisyyden henkilö

    Luin tänään aamulla erään kirjailijan lehtihaastettelua. Hän mainitsi, että hän ja ja hänen vaimonsa ovat molemma julkisuuden henkilöitä. Julkisuuden henkilö. Se kuulostaa minusta hieman pelottavalta. Minä en missään nimessä, en koskaan haluaisi joutua julkisuuden henkilöksi. Aion tehdä kaikkeni, jotta saan aina pysytellä yksityisyyden henkilöinä. Ja sellaisille ihmisille haluan antaa omissa tarinoissani äänen.

  • kirjoittamispäiväkirja

    Kulje oikealla polulla

    Jos haluat olla urheilija, sinun pitää elää sellaista elämää, kuin urheilija elää. Sama pätee kaikkiin muihinkin tavoitteisiin. Ei voi kuvitella yhtenä päivänä tulevansa kirjailijaksi tai edes kirjoittajaksi, jos ei ala koskaan kirjoittaa. Tämä on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen neuvo kaikille haihattelijoille, siis juuri sellaisille kuin minä olen. Mutta minähän olen jo alkanut kirjoittaa, minähän olen olen kirjoittanut jo vuosikausia, minun on siis vain jatkettava tällä polulla. Ehkä on aika löytää uusia reittejä ja kokeilla uusia tapoja edetä. Ehkä pitäisi välillä jäädä tarkkailemaan maisemia hieman pidemmäksi aikaa ja jopa leiriytyä hetkeksi. Tänään kysyin taas tietä ja jäin odottamaan vastausta. Ehkä ensi viikolla olen taas hieman viisaampi.