-
Ultramatkan ensiaskeleet
Liityin kirjoittajapiiriin. Ajattelin, että nyt kun en enää kuluta aikaani missään somekanavalla, voin tyydyttää kirjoittamisen nälkääni kirjoittamalla jotakin ihan muuta kuin mukakantaaottavia somepäivityksiä ja yhdentekeviä vastauksia muiden kommentteihin. Sanomisen pakko ei ole kadonnut mihinkään, päin vastoin. Jos en kirjoita, kaikki sanat patoutuva sisälle ja pakahdun. Nyt minulla olisi sekä vapaa-aikaa että foorumi, jossa voisin harjoitella kirjoittamista. Aloitinkin jo yhden kurssin ja jämähdin siinä kohtaan, jossa pitäisi alkaa hioa omaa tekstiään. Ei minulla ole pershermoja sellaiseen. Tai sitten se teksti ei ole sen arvoista, että käyttäisin siihen arvokasta aikaani yhtään sen enempää ainakaan tässä vaiheessa. Pitää siis päästä irti tunnollisen ihmisen toimintatavoista ja siirtyä tekemään jotain sellaista, joka sujuu. Tai sitten…
-
Ajattomuudesta
Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun minulla on ollut viimeksi aikaa kirjoittaa tänne yhtään mitään. Elokuussa töiden alettua on vielä muka runsaasti aikaa, mutta sitten kun alkaa syyskuu, aika katoaa jonnekin. Oikeasti minulla on ollut aikaa paneutua töihin ja olen ehtinyt sekä lukea että neuloa sukkia. Työpäivät ovat alkaneet loka- ja marraskuussa venyä. Kävelen työmatkat, joten illalla ehdin hyvällä omalla tunnolla vain tehdä ruokaa ja makoilla sohvalla. Olen pitkästä aikaa lukenut / kuunnellut hyviä kirjoja! Uskoni kaunokirjallisuuteen on alkanut palata. Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa elokuvissa. Hytti numero 6 oli juuri niin hieno leffa kuin sitä oli mainostettu. Aloin lukea Rosa Liksomin romaania sen jälkeen, eikä tuolla elokuvalla oikeastaan ole juuri…