Päähänpinttymistä ei pääse eroon muuten kuin yrittää edes jonkin aikaa toteuttaa niitä. Tämä taitaa olla nyt sellainen. Pakkohan tätä on on nyt yrittää työstää, jotta ajatuksesta pääsee eroon. Tarkoituksena olisi nykysuomentaa yksi klassikkoruno. En halua kertoa tässä vaiheessa, mikä runo tai edes kenen teoksesta on kyse. Kunhan nyt aikani väkerrän sen parissa ja sitten toivottavasti jossakin vaiheessa julkaisen tuotokseni. Nyt pitää ensi perehtyä runomittoihin, sillä haluan ehdottomasti kirjoittaa sen samaan mittaan kuin se on alkuperäisesti kirjoitettu. Itse asiassa nautin juuri tällaisista luovista töistä, on vapaus, mutta sille on asetettu tiukat säännöt. Tietenkään homma ei etene niin joutuisasti kuin haluaisin. Runomittoihin tutustuminen hyydyttää isoimman innon. Mutta jätän idea uinumaan. Tämänkin. Oikeasti…