Kriisikirjoittelua

Taidan olla kriisissä. Minulla on maailmankatsomuskriisi!

Kuka minä oikeastaan olen ja millaisia asioita minä pidän arvossa? Millaisia arvoja olen omassa elämässäni tähän mennessä toteuttanut? Ovatko ne kestäneet aikaa? Miksi olen aikoinani valinnut juuri nuo arvot? Millaisia arvoja olen onnistunut siirtämään lapsilleni?

Jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein, koska he osaavat kyseenalaistaa minun nykyiset arvoni ja ovat ihan järkyttävän fiksuja ja tiedostavia nuoria! Ja se jos mikä on myös tietenkin paikka!

Siksi minä olen nyt alkanut kirjoittaa esseitä, jotta voin käydä syvälle luotavaa keskustelua itseni kanssa. Olen pitkään kipuillut kirjoittamisen kanssa. Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa tai sitten kun on ollut aikaa, ei ole ollutkaan mitään järkevää kirjoittamista tai ainakaan kirjoittamiseni ei ole ollut mitenkään systemaattista. Nyt kun keksin alkaa kirjoittaa esseitä, tuntuu kuin tulppa olisi irronnut. Ehkä jossakin vaiheessa voin alkaa kirjoittaa muutakin, fiktiivistä proosaa ja lyriikkaa, tai löytyyhän niitäkin tuolta tiedostojen syövereistä.

Tästäkin aiheesta olen jo ehtinyt aloittaa keskustelua täällä ja täällä!