Kaikella on aikansa

Pitkän runsaslumisen talven jälkeen luonto vaihtoi väriä valkoisesta täysvihreään yllättävän nopeasti. Taas on edessä kesä. Uskomattoman upeaa. Saa taas käydä uimassa ja nauttia liikkumisesta kevyemmissä vaatteissa. Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tälle kesälle. Kaikenlaista kivaa juhlaa ja yhdessäoloa on tiedossa, mutta en ole päättänyt tehdä mitään tavoitteellista. Luen ja liikun ihan yhtä paljon kuin tavallisessa arjessanikin. Tarkoitus on nauttia jokaisesta päivästä sellaisenaan kuin se eteen tulee.

Tällä viikolla kielot eivät ihan vielä olleet kukassa, mustikan varvuissa oli lupaavan paljon punertavia pallukoita. Nokkoset ovat parhaimmillaan, niitä keräsin ja ryöppäsin jo muutaman pikkupussillisen pakkaseen. Muitakin villiyrttejä olisi kiva oppia hyödyntämään.

Takana on erilainen kevät, tasapainoittelua kahden työn välillä. Vaikka olin pari kuukautta virkavapaalla opettajan työstäni, en osannut täysin olla olematta opettaja. Tämä jakso opetti minulle sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, että kaikki asiat vaativat oman aikansa. Ihan kuin luonnossakin. Kohta kukkivat kielot, sitten puhkeavat lupiinit kukkaan ja vähän myöhemmin kypsyvät mustikat ja sen jälkeen puolukat. Ei sitä järjestystä ja aikataulua voi eikä tarvitse muuttaa.

Nyt on kielojen aika! Nautitaan siis siitä nyt!