kirjoittamispäiväkirja,  Uncategorized

Haluan tehdä jotain luovaa!

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun ajatukset alkavat irtautua työstä ja tekisi mieli saada jotakin muuta sisältöä elämäänsä. Kun tykkää työstään, työntäyteinen elämä on kiinnostavaa ja tyydyttävää. Mutta tulee aika, että on valmis taas siirtymään eteenpäin. Samat ajatukset minulla on tästä talvestakin. On aivan upeaa, että tänä vuonna on ollut runsasluminen talvi, mutta minun puolestani kevät saa tulla. Viikon päästä on maaliskuun ensimmäinen päivä. Kalenterin mukaan alkaa kevät. Olen valmis uuteen vuodenaikaan.

Ehkä siksi minäkin haluaisin kevään aikana turvottaa silmuni ja purskauttaa uusia lehtiä rungostani.

Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja. Kuuntelen parhaillaan Minna Maijalan kirjoittamaa Katri Valan elämäkertaa. Sitä ennen kuuntelin työmatkoja kävellessäni Vuokko Nurmesniemen elämäkerran. Eeva Joenpellossa en ole oikein edistynyt. En pidä hänen henkilöistään ja tavasta kirjoittaa. Se on liian kuivaa ja hapanta minun makuuni. Sitä vastoin ihastuin Lyudmila Ulitskayaan. Häntä pitää lukea lisää.

Olen aloittanut monia kirjoja, joista olisin halunnut pitää, mutta en sitten päässyt niiden kyytiin kunnolla. Viimeisin tällainen teos on Emilia Kukkalan kaiken jälkeen. Olin ehkä liian vanha elätymään siihen. Tuntuu hyvältä lukea paljon kirjoja, joissa on kannet ja sivut ja jotka oikeasti etenevät. Jättiläiset ovat edelleen kesken. kaari Utrion esikoinen on edelleen kesken ja se Soltzhenitsyn.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.