kirjoittamispäiväkirja
-
Kriisikirjoittelua
Taidan olla kriisissä. Minulla on maailmankatsomuskriisi! Kuka minä oikeastaan olen ja millaisia asioita minä pidän arvossa? Millaisia arvoja olen omassa elämässäni tähän mennessä toteuttanut? Ovatko ne kestäneet aikaa? Miksi olen aikoinani valinnut juuri nuo arvot? Millaisia arvoja olen onnistunut siirtämään lapsilleni? Jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein, koska he osaavat kyseenalaistaa minun nykyiset arvoni ja ovat ihan järkyttävän fiksuja ja tiedostavia nuoria! Ja se jos mikä on myös tietenkin paikka! Siksi minä olen nyt alkanut kirjoittaa esseitä, jotta voin käydä syvälle luotavaa keskustelua itseni kanssa. Olen pitkään kipuillut kirjoittamisen kanssa. Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa tai sitten kun on ollut aikaa, ei ole ollutkaan mitään järkevää kirjoittamista tai…
-
Millä ajalla minä muka kirjoitan!
Elämässä täytyy tehdä valintoja. Toisaalla hahmottelin juuri rungon arjelleni: työ, muut tärkeät ja pakolliset menot, oma hyvinvointi, palautuminen ja liikkuminen. Kun tuon kaiken asettelee vuorokauteen, missä ihmeen välissä jää aika sille, että istuisin alas ja antautuisin kirjoittamaan. Toisaalta, onhan tuossa lokeroita, en ole vain päättänyt mihin niistä sen asetan. Onko kirjoittaminen minulle työtä, jolloin se on prioriteettilistallani kaikkein korkeimmalla? Vai sijoitanko kirjoittamisen lokeroon muut tärkeät menot vai onko se osa palautumistani? Milloin sinä kirjoitat? Miten sinä olet raivannut tilaa kirjoittamisellesi? Mihin osa-alueeseen se kuuluu sinun elämässäsi? Täällä voimme jatkaa keskustelua.
-
Haluan oppia kirjoittamaan hyviä esseitä!
Tämän ajatuksen sain päähäni tänään. Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä, kuinka ihailen kirjoittajia, jotka osaavat hyödyntää lukeneisuuttaan kirjoituksissaan. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka paljon heidän on täytynyt lukea voidakseen kirjoittaa sellaisia tekstejä. Kunnes hoksasin, että minäkin luen paljon ja ehkä minäkin voisin oikeasti yrittää hyödyntää omaa lukeneisuuttani omissa teksteissäni. En ole välttämättä lukenut samoja teoksia kuin nuo ihailemani henkilöt, mutta olen lukenut juuri sellaisia teoksia, joiden aiheet minua kiehtovat ja joista minulla saattaisi olla omia ajatuksia ja havaintoja. Olen lukenut esseitä viime aikoina ja nyt ehkä voisin perehtyä hieman syvällisemmin esseen kirjoittamisen saloihin. Ensi hätään löysin kirjahyllystäni Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjan vuodelta 2013 Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi. Lukaisen sen nyt aluksi.…
-
Viisaan ihmisen puhetta on ilo kuunnella
Vanhan kirjallisuuden päivät ovat yksi kesän kohokohdista. Minulla on tapana tehdä täsmäiskuja sekä kirjapöydille että kirjallisuuskeskusteluihin. Tänä kesänä kävin kuuntelemassa Silvia Hosseinia, Syksy Räsästä, Kaari Utriota ja Marisha Rasi-Koskista. Kaikkia näitä keskusteluja yhdisti se, että suorastaan mykistyin kirjailijoiden lukeneisuuden ja viisauden edessä. On hienoa kuunnella ihmistä, joka on perehtynyt sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Tällaisen kirjailijan teoksiakin on mielenkiintoista ja tyydyttävää lukea. Joka kerta kun luen tai kuuntelen uutta autofiktiivistä kirjallisuutta, minua alkaa tympäistä. En haluaisi sanoa, että autofiktiivinen kirjallisuus on huonompaa kirjallisuutta kuin täysin sepitteellinen kirjallisuus, mutta äärimmäisen harvoin autofiktiivinen kirjallisuus tuo esiin kirjoittajansa lukeneisuuden tai sivistyksen. Minä luenkin autofiktiivistä kirjallisuutta tyydyttääkseni viihteen ja osittain tirkistelynkin tarpeita, mutta jos kaipaan…
-
Kesä ja kirjat
On taas yksi niistä kesistä, jolloin on loputtomasti aikaa lukea. Talvella ja keväällä kuuntelin enemmän äänikirjoja, mutta nyt taas luen ihan oikeita, kansien väliin painettuja kirjoja. Olen koko vuoden kerännyt lukuvinkkejä ja kun aloitan yhden kirjan, bongaan sieltä taas jonkun uuden teoksen tai kirjailijan, jonka teos on luettava. Samaa tapahtuu myös sanoma- tai aikakauslehtiä selaillessa. Olen lukenut kirjoja, jotka ovat saaneet minut tyrmistymään ja kirjoja, jotka ovat saaneet minut innostumaan. Täytyy tehdä muistiinpanoja ja antaa ajatusten muhia ja päästää ne ulos vasta sitten, kun ne alkavat vaivattomasti valua sormista ulos näppäimistölle. Lista lukemistani / kuuntelemistani kirjoista löytyy täältä.
-
Yksityisyyden henkilö
Luin tänään aamulla erään kirjailijan lehtihaastettelua. Hän mainitsi, että hän ja ja hänen vaimonsa ovat molemma julkisuuden henkilöitä. Julkisuuden henkilö. Se kuulostaa minusta hieman pelottavalta. Minä en missään nimessä, en koskaan haluaisi joutua julkisuuden henkilöksi. Aion tehdä kaikkeni, jotta saan aina pysytellä yksityisyyden henkilöinä. Ja sellaisille ihmisille haluan antaa omissa tarinoissani äänen.
-
Kulje oikealla polulla
Jos haluat olla urheilija, sinun pitää elää sellaista elämää, kuin urheilija elää. Sama pätee kaikkiin muihinkin tavoitteisiin. Ei voi kuvitella yhtenä päivänä tulevansa kirjailijaksi tai edes kirjoittajaksi, jos ei ala koskaan kirjoittaa. Tämä on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen neuvo kaikille haihattelijoille, siis juuri sellaisille kuin minä olen. Mutta minähän olen jo alkanut kirjoittaa, minähän olen olen kirjoittanut jo vuosikausia, minun on siis vain jatkettava tällä polulla. Ehkä on aika löytää uusia reittejä ja kokeilla uusia tapoja edetä. Ehkä pitäisi välillä jäädä tarkkailemaan maisemia hieman pidemmäksi aikaa ja jopa leiriytyä hetkeksi. Tänään kysyin taas tietä ja jäin odottamaan vastausta. Ehkä ensi viikolla olen taas hieman viisaampi.
-
Hulluuksia
Päähänpinttymistä ei pääse eroon muuten kuin yrittää edes jonkin aikaa toteuttaa niitä. Tämä taitaa olla nyt sellainen. Pakkohan tätä on on nyt yrittää työstää, jotta ajatuksesta pääsee eroon. Tarkoituksena olisi nykysuomentaa yksi klassikkoruno. En halua kertoa tässä vaiheessa, mikä runo tai edes kenen teoksesta on kyse. Kunhan nyt aikani väkerrän sen parissa ja sitten toivottavasti jossakin vaiheessa julkaisen tuotokseni. Nyt pitää ensi perehtyä runomittoihin, sillä haluan ehdottomasti kirjoittaa sen samaan mittaan kuin se on alkuperäisesti kirjoitettu. Itse asiassa nautin juuri tällaisista luovista töistä, on vapaus, mutta sille on asetettu tiukat säännöt. Tietenkään homma ei etene niin joutuisasti kuin haluaisin. Runomittoihin tutustuminen hyydyttää isoimman innon. Mutta jätän idea uinumaan. Tämänkin. Oikeasti…
-
Tien raivausta
Olen vuoden alusta raivannut elämääni tilaa. Aluksi vähensin sosiaalisen median käyttöä, kunnes uskalsin luopua siitä kokonaan. Minulla on nyt huomattavasti enemmän aikaa lukea ja kuunnella kirjallisuutta. Olen lukenut ja kuunnellut nyt alkuvuoden aikana yhteensä jo lähes kolmekymmentä teosta. Mihin kaikkeen muuhun minulla nyt olisikaan aikaa, jos vain haluaisin alkaa keskittyä. Olen putsannut pilvipalveluita ja lajitellut muutaman viime vuoden valokuvat omiin kansioihinsa. Ajattelin tehdä samanlaisen inventaarion myös tekstitiedoistoilleni. Lueskelin Anneli Kannon Kirjoittamassa-teosta ja ja löysin sieltä uusia lukuvinkkejä. Mietin jälleen kirjoittamista. Minulla on kaksi aihiota, joita en oikeasti edes uskalla alkaa miettiä eteenpäin. Pelkään, että jos lähden seuraamaan polkua, minä joudun vain entistä pahemmin eksyksiin. Minun on selailtava vielä huolellisesti karttoja…
-
Uskalla kysyä tietä
Tien päällä tulee tilanteita, jolloin on viisaampaa kysyä neuvoa kuin lähteä umpimähkään hortoilemaan. Joskus on ihan hyväkin olla ainakin hetken eksyksissä, mutta jos haluaa matkan etenevän edes hieman joutuisammin ja sujuvammin, on syytä rohkeasti kysyä tietä joltakulta sellaiselta, joka tuntee nuo maastot ja risteykset. Lähetin eilen sähköpostia eräälle kirjailijalle ja kysyin häneltä, millaista palautetta hän on saanut kirjoittamastaan romaanista, joka sijoittui tiettyyn paikkakuntaan ja siinä oli hyödynnetty todellisia historiallisia henkilöitä. Olin ilahtanut, että kirjailija ehti vastata kysymyksiini. Hän kertoi teoksen saaneen hyvää palautetta. Sitten hän mainitsi todella hyvän vinkin, vaikka ei sitä ehkä sellaiseksi itse tarkoittanutkaan. Hän nimittäin mainitsi, että oli pyrkinyt luomaan tuossa teoksessaan samantyyppisen maailman kuin eräs kuuluisia…
