Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mihin lokeroon kirjoittaminen elämässäni kuuluu. Kuten jossakin jo aikaisemmin totesin, että minun kirjoitettava, koska ajattelen. Kirjoittaminen on keskustelua itseni kanssa. Ja nyt olen parinä päivänä suorastaan rynnännyt koneelle, kun aivoissa on alkanut pakottaa ja tykyttää ajatuksia.
Olen nyt aloittanut kahta esseetä, joita täydennän sitä mukaa, kun saan niihin uusia ajatuksia. Olen muuttanut lukutapojani niin, että käsillä on jatkuvasti liimalappuja, joilla voin laputtaa ne sivut, joissa on käyttökelpoinen ajatus. Heti on paljon organisoituneempi olo.